In English / Facebook
Kohta on kulunut vuosi siitä kun Foodora viime kesänä leikkasi yksipuolisella ilmoituksella lähettiensä palkkioita ja irtisanoi ne lähetit, jotka eivät suostuneeet palkkionalennuksiin. Koska palkkionalennuksia oli edeltänyt sarja työehtojen huononnuksia, olivat ne monelle lähetille viimeinen pisara ja syy aloittaa järjestäytyminen. Kampanjamme on tämän järjestäytymisen tulos.
Kun aloitimme kampanjamme, annoimme Foodoralle vajaat kaksi viikkoa aikaa vastata vaatimuksiimme, mutta emme kuulleet yrityksestä mitään. Olemme siitä lähtien toistuvasti ehdottaneet tapaamista ja neuvotteluja, mutta Foodora ei vastannut mitään saati edes maininnut kampanjaa nimeltä. Foodora vastasi medialle, että se “keskustelee” suoraan lähettiensä kanssa, mikä on erikoinen vastaus, sillä kampanjan aloittivat nimenomaan Foodoran lähetit. Talvella Foodora teki kuitenkin ensimmäiset myönnytykset: se avasi puolitoista vuotta aiemmin suljetut sosiaalitilat Helsingissä ja otti käyttöön talvibonuksen, joka ei kuitenkaan korvaa palkkionalennuksia, koska sitä maksetaan vain talvikuukausilta. Nyt, miltei vuosi kampanjan alun jälkeen, Foodora on ensi kertaa kommentoinut kampanjamme somepäivitystä. Sen jälkeen kun Woltin lähettejä liittyi kampanjaamme, olemme keskustelleet Woltin johdon kanssa kerran ja kertoneet vaatimuksemme ja ilmoittaneet, että haluamme neuvotella niistä. Uutta tapaamista ei toistaiseksi ole sovittu, mutta olemme ilmoittaneet olevamme siihen koska tahansa valmiita.
Yritysten, ja erityisesti Foodoran, lähestymistapa kampanjaamme kohtaan on selkeästi muuttunut. Alun aktiivisesta hiljaisuudesta on siirrytty näennäisiin myönnytyksiin ja jopa siihen, että kampanjamme tekstejä kommentoidaan. Vaikka emme ole vielä saavuttaneet välittömiä tavoitteitamme, eli lähettien työolojen parantamista, on kampanjamme alettua tapahtunut paljon. Ensinnäkin, ammattiliitot kiinnostuivat kampanjastamme: eri ammattiosastot ovat osoittaneet tukeaan meille, PAM on tarjonnut jäsenillemme koulutusta ja SAK on ehdottanut työantajaolettaman kirjaamista lakiin. Toisekseen, päättäjät niin Suomessa kuin ulkomaillakin ovat heränneet alustatalouden ongelmiin ja ehdottaneet ratkaisuja. Euroopan parlamentti hyväksyi juuri lain, joka velvoittaa jäsenmaat turvaamaan epätyypillisissä suhteissa tai pätkissä työtä tekevien oikeudet, ja uudessa hallitusohjelmassa on maininta, että työsuhteiden naamiominen muuksi on estettävä. Kolmanneksi, kampanjamme vaatimukset ja huomiot siitä, että ongelmat eivät koske vain lähettejä, ovat tulleet osaksi julkista keskustelua. Viimeiseksi, lähetit ympäri maailman järjestäytyvät ja tekevät kansainvälisesti yhteistyötä keskenään työolojensa parantamiseksi.
Toisin sanoen, paine alustayrityksiä kohtaan on kasvanut ja yleinen ilmapiiri on kallistumassa kannalle, että myös alustataloudessa työntekijöiden oikeudet on turvattava. Tämä selittää myös muutoksen yritysten vastauksissa: enää meidän vaatimuksiamme ei voi täysin ohittaa, vaan niihin on jollain tavalla puututtava. Tässä alustayritykset noudattavat lähestulkoon samaa kaavaa kuin muilla teollisuudenaloilla aiemmin. Tutkijat Peter Benson ja Stuart Kirsch ovat osoittaneet miten merkittävää haittaa yhteiskunnalle ja ympäristölle aiheuttavat teollisuudenalat, kuten kaivos- ja tupakkateollisuus, ovat reagoineet kohtaamaansa kritiikkiin. Reaktiot ovat noudattaneet usein samaa kolmivaiheista kaavaa. Ensin aiheutettu haitta yksinkertaisesti kiistetään. Esimerkiksi tupakkateollisuus väitti pitkään, ettei tupakointi aiheuta syöpää. Toisessa vaiheessa, kun haittaa ei voi enää uskottavasti kiistää, yritykset myöntävät rajallisesti haitan ja tekevät näennäisiä myönnytyksiä, joiden tarkoituksena on lähinnä kuluttajien rauhoittaminen. Vähänikotiinisten savukkaiden tuominen markkinoille on esimerkki tästä.
Lopulta, kun on selvää, että yhteiskunta puuttuu ongelmaan ja mitä todennäköisimmin rajoittaa alan yritysten toimintaa, myöntävät yritykset ongelman ja pyrkivät esiintymään yhteistyöhaluisina ja vastuullisina kumppaneina ongelman ratkaisussa. Tavoitteena on, että yritykset voivat vaikuttaa lainsäädäntöön heille edullisella tavalla. Tupakkateollisuus on Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ottanut osaa erilaisiin kansanterveydellisiin ohjelmiin, mutta samalla pyrkinyt vaikuttamaan siten, ettei esimerkiksi tupakan mainontaa rajoitettaisi merkittävästi.
Reaktiot kampanjaamme kohtaan ovat noudattaneet täsmälleen samaa kaavaa: aluksi Foodora ei edes maininnut kampanjaamme nimeltä tai vastannut vaatimuksiimme, mutta lopulta, paineen kasvettua, se teki ensimmäiset myönnytykset. Sosiaalitilojen avaaminen Helsingissä oli tärkeä asia, mutta se ei yksin ratkaise lähettien työoloihin liittyviä onglemia, joista suurimmat ovat freelancer-statuksesta johtuvat turvan puute ja palkkioiden pienuus. Myönnytykset ovat olleet näennäisiä. Wolt on vastannut kampanjaamme viisaammin ja se on halunnut tavata edustajiamme, vaikka konkreettisia neuvotteluja antamistamme ratkaisuehdotuksista ei ole käyty. On kuitenkin selvää, että poliittinen ja julkinen paine on kasvanut siihen mittaan, että alustatalouden ongelmiin puututaan lähitulevaisuudessa. Sen vuoksi on hyvin todennäköistä, että molemmat yritykset esittävät omia ratkaisuehdotuksiaan, joiden tarkoituksena on ensisijaisesti saada yritysten kannalta suotuisa lopputulos.
Tämän tekstin tarkoituksena on tuoda esiin, että meidän kamppailumme ja yritysten toiminta eivät tapahdu tyhjiössä, eivätkä ne ole muista yhteiskunnallisista kehityskuluista irrallisia ilmiöitä. Kuten olemme sanoneet, pakkoyrittäjyys tai työehtojen kiertäminen freelancer-sopimuksilla ei koske vain ruokalähettejä, vaan on arkipäivää myös esimerkiksi siivousalalla, varhaisjakelussa ja jopa kääntäjien parissa. Vastaavasti, se miten yritykset reagoivat heitä kohtaan esitettyyn kritiikkiin riippuu pitkälti yleisestä ilmapiiristä ja poliittisesta tilanteesta. Kun lähettien huonot työolot ovat herättäneet tyrmistystä ja kun uusi hallitus on päättänyt puutua työehtojen kiertämiseen, ovat alustayritykset halukkaampia keskustelemaan. Yleisön ja päättäjien on hyvä olla tietoisia tästä dynamiikasta ja kun työntekijän asemaa pyritään parantamaan, on tärkeää, että se ei tapahdu yritysten, vaan työntekijöiden ja laajemman yhteiskunnan ehdoilla.
Lähteet
Benson, Peter & Stuart Kirsch 2010. Capitalism and the Politics of Resignation. Current Anthropology 51:4, 459–486.
