Month: March 2019

In English / Facebook

Foodoran ja Woltin ruokalähetit ovat etulinjassa, kun yhteiskunnassa käydään kamppailua työn teettämisen uusista tavoista ja varsinaisen työsuoritteen tekijän asemasta ja oikeuksista. Alustataloutta käytetään myös mm. kotisiivouksessa, henkilökohtaisessa avustamisessa, sanomalehtien jakelussa ja myös teollisuudessa. Yhdistävänä tekijänä on työn teettäjän pyrkimys määrätä alustataloustyöntekijälle työntekijän velvollisuudet ja samalla laittaa tämä kantamaan yrittäjän riskit. Eläkettä ei kerry, sosiaaliturvaa tai vakuutuksia ei ole, eikä myöskään vuosi- tai sairauslomia. Alustaritys pääsee siis noukkimaan kirsikat kakun päältä ja työsuoritteen tekijä on täysin heidän armoillaan ilman työntekijälle kuuluvaa suojaa.

Alustatyöntekijän on todella haastavaa ryhtyä vaatimaan parannuksia palkkioihin tai työn tekemisen ehtoihin tai tylipäätään olla kriittinen työn teettäjää kohtaan. Kun suojana ei ole työsopimusta tai työelämän lakeja, voidaan työt lakkauttaa ilman mitään perusteita. Palkkiot voidaan vaikka puolittaa pelkällä ilmoituksella, tästäkään ei tarvitse käydä mitään neuvotteluja työntekijöiden kanssa. Heitähän ei ole – siis työntekijöitä – vaan on joukkko yksityisyrittäjiä. Yrittäjyydestä puhuminen esim. Woltin ja Foodoran tapauksissa on lähinnä irvokasta, sillä lähetit tekevät työtä johdon valvonnan alaisina näiden määrittelemillä ehdoilla ja työvuorolistojen mukaisesti siinä missä kuka tahansa työntekijä. Itse asiassa harvojen työntekijöidenkään työsuoritteita valvotaan niin tarkasti kuin ruokalähettien. Kirjauduttuasi järjestelmään, on työnteettäjän tioedossa jatkuvasti missä olet ja mitä teet. Lähettejä myös pisteytetään sen mukaan, miten nopeasti toimitus ravitsemusliikkeestä asiakkaalle tapajhtuu. Pisteytysjärjestelmä, joka sijoittaa lähetin tiettyyn kategoriaan, reagoi myös sairaustapauksiin ja tekemättömien työvuorojen määrään. Tällaiset johtavat aina algoritimin avulla tapahtuvaan alenemaan pisteytyksessä. Huonompaan kategoriaan pudonneelle ei enää tarjota ns. hyviä keikkoja, joissa ateria on mahdollista kuljettaa nopeasti ravintolasta asiakkaalle.

Pisteytysjärjestelmän tärkein tarkoitus lienee saada työsuoritteiden tekijät keskittymään kilpailemaan keskenään siitä, kuka saa parhaat kuljetukset itselleen. Tällä yritys välttyy usein kritiikiltä, vaikka sen tekemät päätökset olisivat kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa. Lähetit näkevät harvoin toisiaan ja heillä on vielä harvemmin tilaisuus keskekustella keskenään työhön liityvistä asioista ilman esimiesten valvontaa. Tämä taas palvelee yrityksen tarpeita hyvin, koska ilman työyhteisöä ja sen kollektiivista voimaa työvoima harvoin kykenee organisoimaan merkittävää vastarintaa tai edes keskustelemaan sellaisen mahdollisuudesta.

Tässäkö on tulevien työmarkkinoiden yleisin malli teettää työtä? Jos itse olisin kapitalisti ja tahtoisin menestyä markkinoilla, pyrkisin taatusti hyödyntämään järjestelmää, jolla vanhat työehtosopimuksiin ja työntekijää suojaaviin lakeihin perustuvat esteet saa kierrettyä. Sivutuotteena koko vanha perinteinen ammattiyhdistysliike ajautuu hiljalleen marginaaliin, koska alustataloudessa “yrittäjä-kumppanin” etuja ei perinteisin keinoin voi valvoa – koska ei ole etuja mitä valvoa. Vaikka jossain SLUSH -tapahtumassa jokin uusi alustatalouspohjainen innovaatio voikin olla niin hip ja cool, että jopa valtiomiestason toimijat voivat niistä hetkeksi mennä sekaisin, on kyse usein satoja vuosia vanhasta ajatuksesta: kapitalismin kyky uusiutua ja löytää lisää väyliä ja porsaanreikiä, joiden avulla yrityksen voitot voi maksimoida on vaikuttava. Silti kyse on siitä mistä ennenkin; voiton tuottamisesta osakkeenomistajille.

Toivoa kuitenkin on. Eri puolilla Eurooppaa alustataloudessa työskentelevät ja ennen kaikkea ruokalähetteinä toimivat freelancerit ovat ryhtyneet itse organisoitumaan ja lähteneet julkisesti vaatimaan oikeuksiaan. Suomessa Justice4couriers -ryhmä aloitti syksyllä 2018 kampanjoinnin Foodora -yhtiötä vastaan vaatien mm. aiemmin kesällä tehtyjen palkkioden leikkausten perumista, taukotiloja läheteille, läpinäkyvyyttä palkkioiden maksujen perusteisiin sekä lähetille mahdollisuutta solmia yrityksen kanssa työsopimus jos tämä sellaisen haluaa. Kampanja sai heti valtavasti näkyvyyttä eri medioissa, mutta Foodora ei tähän päivään mennessä ole vastannut mitään heille esitteittyihin selkeisiin vaatimuksiin eikä muutenkaan ole suostunut keskustelemaan kampanjan kanssa suoraan lainkaan. Näyttää siltä, että Foodoran valitsema strategia tulee yhtiölle kalliiksi. Vastikään myös Woltille on esitetty pyyntö neuvotella kampanjan edustajien kanssa.

Työntekijän ja yrittäjän eroavaisuuksia tullaan varmasti lähivuosina puimaan Suomessa myös oikeudessa kuten on tehty monissa muissakin maissa. Tämä on hyvä asia, mutta ei lohduta freelanceria joka tällä hetkellä kituuttaa toimeentulon rajamailla, epävarmuudessa ja vailla minkäänlaista edunvalvontaa. Oikeusprosessi voi kestää useita vuosia varsinkin, jos asiaa käsitellään eri oikeusasteissa.

En näe muuta keinoa saada parannnuksia aikaan kuin jatkaa organisoitumista ja levittää sitä muillekin aloille, joilla vastaavaa pakkoyrittäjyyttä käytetään. Vaikka on riski tulla omilla kasvoillaan ja nimellään julkisuuteen puhumaan alan ongelmista, pienenee se sitä mukaa, mitä enemmän samassa asemassa olevia saadaan liikkeelle. Solidaarisuuden osoitukset muiden alojen työtaisteluja ja kamppailuita kohtaan saavat aikaan sen, että tukea on helpompi saada myös itse kun sitä tarvitsee. Perinteinen ay-liike ja monenkirjava joukko aktivisteja tekisi suuren palveluksen ryhtymällä avoimesti ja kovaan ääneen tukemaan Justice4couriers -kampanjaa. Julisteiden levitys, yritysten boikotointi kunnes nämä lupaavat muuttaa toimintatapojaan, mielenosoitukset, tukikeikat, kampanjan tiedotteiden jakaminen somessa…Keinoja riittää kun on tahtoa.

Kaikkien maiden pakkoyrittäjät – liittykää yhteen! Don`t moan, organize!

Matti Mamia on JHL:n aluetoimitsija, Vastavoima ry:n jäsen sekä Justice4Couriers-kampanjan aktiivi

English / Facebook
Katso myös: Kampanjastamme (osa I)

Kampanjamme ensimmäisessä vaiheessa elokuussa 2018 järjestäydyimme lähettien kesken, työstimme vaatimuksiamme Foodoralle, kirjoitimme vaatimuksiamme selittäviä tekstejä ja teimme kampanjamme verkkosivut. Päätimme luovuttaa vaatimuksemme Foodoralle julkisesti ja järjestäen samalla mielenosoituksen Foodoran toimiston edessä Helsingissä. Lähetimme myös lehdistötiedotteita ja Helsingin sanomien journalisti saapui mielenosoitukseen ja kirjoitti perusteellisen artikkelin siitä. Tämän myötä myös muut mediat ja lehdet ovat kirjoittaneet kampanjastamme ja haastatelleet meitä. (Materiaalit-sivuiltamme löydät linkit juttuihin.)

Olemme kampanjoineet aktiivisesti sosiaalisessa mediassa, erityisesti Facebookissa ja Twitterissä, jossa jaamme tekstejämme, joissa selitämme mitä ongelmia lähettien työoloissa on ja miten yritämme niitä ratkoa. Samalla pyrimme painostamaan yritykset neuvottelemaan kanssamme—esimerkiksi kommentoimalla heidän sosiaalisen median mainoksiaan. Tämä on myös tapa levittää yleisölle tietoa kampanjastamme ja lähettien työoloista. Tiedämme, ettemme voita tätä kamppailua sosiaalisessa mediassa, mutta kaltaisellemme ruohonjuuritason kampanjalle julkisuus ja julkinen keskustelu ovat keskeisiä vipuvarsia käytössämme.

Olemme alusta saakka myös huomauttaneet, että kyse ei ole vain ruokaläheteistä, vaan laajemmasta työnantajien pyrkimyksestä kiertää työlainsäädäntöä ja että tähän on puututtava rakenteellisella tasolla. Olemme saaneet muodollisia tuen osoituksia ammattiosastoilta ja, lähinnä vasemmiston ja vihreiden, kansanedustajilta. Heidän kauttaan saimme myös kutsun antaa asiantuntijalausunto eduskunnan työ- ja tasa-arvovaliokunnalle alustataloudessa työskentelystä. Rakenteisiin vaikuttamisen kannalta suurempaa onnistumista ei pienellä kampanjalla voisi olla.

Toimimme myös suoraan järjestämällä mielenosoituksia, jakamalla lentolehtisiä ja liimaamalla julisteita. Myös nämä ovat ensiarvoisen tärkeitä keinoja kertoa ihmisille kampanjastamme ja lähettien oloista. Aivan kuten kampanjassamme ei ole kyse vain ruokaläheteistä, vaan siitä miten työ ja työntekijöiden oikeudet yhteiskunnassa järjestetään, niin ei ole myöskäään vain yhtä toiminnan tapaa tai tasoa, vaan meidän on toimittava median kautta, olemalla yhteydessä päättäjiin ja toimimalla kaduilla, joilla työskentelemme.

Olemme saaneet säännöllisesti kutsuja tulla puhumaan erilaisiin tapahtumiin, kuten Varjokirjamessuille, kampanjastamme ja yleensä käytämme tilaisuuden hyväksi—lukuun ottammata yksittäisten ehdokkaiden kampanjatapahtumia, sillä olemme puoluepoliittisesti sitoutumaton kampanja.

Järjestämme avoimia kokouksia joka toinen viikko ja yritämme saada lisää lähettejä—sekä ruoka- että ‘perinteisiä’ lähettejä—järjestäytymään. Aloitettuamme kampanjan työolojen parantamiseksi Foodoralla myös Woltin lähettejä liittyi meihin ja laajensimme kampanjaa koskemaan myös Woltia. Ruokalähettien järjestäminen on kuitenkin vaikeaa: työvoiman vaihtuvuus on suurta, moni ei miellä lähetin töitä pitkäaikaisena ammattinaan ja monet, erityisesti maahanmuuttajat, jotka ovat täysin riippuvaisia lähettityönsä tuloista, ovat perustellusti varovaisia kampanjoimaan, koska freelancereina heidät voi irtisanoa vailla perusteita. Olemme järjestäneet kampanjamme siten, että freelancerit voivat toimia anonyymisti. Tästä huolimatta moni freelancer on—riskejä uhmaten—antaneet lausuntoja medialle nimillään ja toimineet avoimesti kampanjassamme.

Olemme myös jatkuvassa yhteydessä vastaaviin kampanjoihin Euroopassa ja muualla maailmassa. Otimme viime vuoden lokakuussa osaa lähettien ammattiliittojen ja kollektiivien konferenssiin Brysselissä. Siellä olimme mukana perustamassa Transnational Federation of Couriers -järjestöä, joka toimii kattojärjestönä eri maiden ammattiliitoille ja kampanjoille. Tällä hetkellä kattojärjestöä vielä hiotaan ja järjestetään, mutta olemme jatkuvasti yhteydessä toisiimme ja viime joulukuussa järjestimme ensimmäisen kansainvälisen toimintapäivän, jolloin useat ryhmät järjestivät tapahtumia, mielenosoituksia ja lakkoja eri maissa.

In English / Facebook
Katso myös: Kampanjastamme (osa II)

Tämä on ensimmäinen osa sarjasta tekstejä, joissa kertaamme perusasioita kampanjastamme, eli miten se alkoi, keitä me olemma ja mikä on suhteemme muihin toimijoiihin, kuten ammattiliittoihin. Tässä osassa kerromme keitä olemme ja miten kampanjamme alkoi.

Olemme itsenäinen ja itseorganisoitunut lähettien aloittama ja ohjaama kampanja. Vapaan syndikaatin aktiiveja oli perustamassa kampanjaa, koska osa läheteistä oli ollut heihin yhteydessä. Myöhemmin myös Vastavoiman aktiiveja liittyi kampanjaan. Valtaosa kampanjan aktiiveista ja jäsenistä on tästä huolimatta lähettejä.

Kampanjamme alkoi elokuussa 2018 kun Foodora leikkasi yksipuolisella ilmoituksella lähettiensä palkkioita. Tämän seurauksena Turussa työskentelevät lähetit toivat asian julkisuuteen, erityisesti koska yksi heistä menetti työnsä, koska ei suostunut allekirjoittamaan palkkioita alentavaa sopimusta. Samaan aikaan Tampereella työskenteleviä lähettejä oli yhteydessä Vapaaseen syndikaattiin ja tuttuihin lähetteihin Helsingissä. Helsingin lähetit ja Vapaan syndikaatin lähetit aloittivat kampanjan ja alusta lähtien olivat yhteydessä Turun lähetteihin, joilla oli omat itseorganisoituneet ryhmänsä. Syksyllä 2018 ensimmäiset Woltin lähetit olivat yhteydessä meihin ja ilmaisivat halunsa liittyä kampanjaan. Siitä lähtien Woltin pyörä- ja autolähettejä on toiminut aktiivisesti kampanjassamme.

Sen jälkeen kun kampnajmme oli lähtenyt käyntiin ja saanut julkisuutta, otti Palvelualojen ammattiliitto (PAM) yhteyttä meihin. Olemme tavanneet säännöllisesti PAM:in kanssa, toimineet yhdessä ja aiomme toimia jatkossakin. Käytännössä tämä on tarkoittanut, että PAM on perehtynyt alustatalouden lainsäädännölliseen puoleen, sillä heillä on siihen ammattitaito ja voimavarat. PAM on myös seurannut kampanjaamme ja kirjoittanut siitä artikkeleita sekä antanut koulutusta työehdoista ja -oikeuksista työsuhteessa oleville läheteille.

Me, lähetit sekä kampanjan aktiivit, toimimme kampanjana pikemminkin kuin ammattiliittona, mutta lähetit perustivat myös Suomen lähettikollektiivin (Finnish Courier Collective), jotta osa kampanjan energiasta ja järjestäytymisestä säilyisi sen jälkeen kun kampanja väistämättä loppuu. FCC ei ole, vielä, rekisteröity yhdistys tai ammattiosasto, mutta suunnittelemme esimerkiksi vakuutustarjousten neuvottelua itsensätyöllistäjinä toimiville läheteille, onnettomuuskassoja ja vastaavaa. FCC on kaikille läheteille avoin—olivatpa he työsuhteessa, näennäisyrittäjiä tai aitoja itsenstyöllistäjiä ja työskentelivätpä he ruoankuljetusyrityksissä tai yleisemmin kuljetusalalla.