#justice4couriers-kampanjamme alkoi vuosi sitten, kun järjestimme Foodoran toimiston edessä mielenosoituksen, jonka yhteydessä luovutimme yritykselle vaatimuksemme. Monelle lähetille, minä mukaan lukien, kampanjointi oli uutta. Emme olleet aiemmin puhuneet julkisesti mielenosoituksissa, lähettäneet lehdistötiedotteita, antaneet haastatteluja, kirjoittaneet analyyseja alustatyöstä tai olleet mukana ruohonjuuritason järjestäytymisessä. Kun aloitime kampanjan, emme osanneet arvioida, mitä tapahtuu. Nyt, kun #justice4couriers-kampanja on toiminut vuoden, ajattelin kerrata ja pohtia, mitä olemme saavuttaneet.
Foodoran viime vuonna tekemät palkkionalennukset olivat viimeinen pisara monelle lähetille, jotka olivat todistaneet työehtojensa ja -olojensa tasaista huonontumista. Moni meistä oli saanut kantapään kautta oppia, että freelancereina olimme kaiken työntekijän turvaksi kehitetyn lainsäädännön ulkopuolella. Näimme, kuinka työvuoronsa aikana onnettomuuksiin joutuneet työtoverimme jätettiin omilleen, kuinka lähetit itse maksoivat ajoneuvojensa ylläpidon ja jos heillä oli varaa, omat eläkkeensä ja vakuutuksensa. Näimme, kuinka ajojärjestelijämme irtisanottiin ja kuinka vuorojärjestelmä automatisoitiin kustannusten vähemtämiseksi tavalla, joka jätti monet pitkään työskennelleet lähetit viikoiksi ilman vuoroja – ja toimeentuloa, josta he olivat riippuvaisia. Näimme, kuinka uudet lähetit vaihtoivat vaatteitaan ulkona kylmenevässä säässä sen jälkeen, kun yritys sulki taukotilat. Samaan aikaan meille toisteltiin onttoja start-up-hokemia siitä, kuinka meitä “arvostetaan lähettikumppaneina”. Kun Foodora leikkasi palkkioita yksipuolisella ilmoituksella, me aloimme järjestäytyä.
Meillä ei ollut selvää kuvaa siitä miten toimia, mutta tapasimme ruohonjuuritason ammattiyhdistysten Vapaan syndikaatin ja Vastavoiman aktiivien kanssa ja aloimme suunnitella kampanjaa. Halusimme, että palkkonalennukset perutaan, mutta tajusimme, että meidän olisi viime kädessä saatava työsopimukset lähettien ongelmat ratkaistaksemme.
Aloittaessamme #justice4couriersin arvelin, että parhaassa tapauksessa saisimme ehkä palkkionalennukset peruttua, ja että kampanjamme loppuisi muutamassa kuukaudessa vailla sen suurempaa vaikutusta.
Tapahtui kuitenkin juuri päinvastoin. Foodora ei ole tähänkään päivään mennessä vastannut meille mitään, mutta pian Woltin lähettejä liittyi kampanjaamme. Media, ammattiliitot ja jopa päättäjät kuuntelivat vaatimuksiamme ja olivat meitä kohtaan myötämielisiä. Nyt, vuotta myöhemmin, alustatalouden ongelmat ovat vakiintunut osa julkista keskustelua ja uudessa hallitusohjelmassa on kirjaus, että työsuhteiden naamiointi yrittäjyydeksi estetään.
Olen ollut #justice4couriers-kampanjassa aktiivisesti mukana alusta lähtien. Nyt olen ulkomailla, enkä ole voinut enää olla yhtä aktiivinen, mutta olen iloinen huomatessani, että yhä uudet toimijat ovat ottaneet suuremman roolin kampanjassa samaan aikaan, kun perustajajäsenet ovat pitäneet taukoa. Tällainen vaihtuvuus kertoo terveestä ja elinvoimaisesta kampanjasta.
Jatkuvuuttakin toki on: #justice4couriers on edelleen lähettien johtama, ruohonjuuritason ammattiyhdistysaktiivit tukevat sitä korvaamattomalla panoksellaan ja kampanja toimii edelleen konsensuspohjaisesti ja ilman hierarkioita. Kun aloitimme kampanjan, hierarkiaton ja konsensuspohjainen järjestäytyminen ei ollut julkilausuttu tavoitteemme, vaan vain tapa, jolla toimimme, jotta mahdollisimman moni tuntisi olonsa tervetulleeksi. Vasta myöhemmin osasimme pukea periaatteen sanoiksi.
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että #justice4couriers-kampanjan lopputuloksesta riippumatta nykyisenkaltaisen toimintaympäristön luominen on ollut yksi suurimmista saavutuksistamme. Kampanjamme on poikinut ruohonuuritason yhteenliittymän nimeltä Suomen lähettikollektiivi, jonka tarkoituksena on luoda keskinäiseen avunantoon perustuvia tukirakenteita pyöräläheteille – olivatpa he sitten alustajättien palveluksessa, työntekijöitä tai aidosti itsenäisiä itsensätyöllistäjiä. Olemme tällä hetkellä perustamassa onnettomuuskassaa ja pohdimme muita tapoja, joilla lähetit voivat auttaa itseään ja toisiaan.
Toimintamme kautta olemme myös tutustuneet lähettiaktivisteihin ja ammattiliittoihin ympäri maailman. Pidämme heihin säännöllisesti yhteyttä ja pohdimme yhteisiä toimintatapoja, strategioita ja tavoitteita heidän kanssaan.
Vaikka nämä ovat kaikki hienoja saavutuksia, kamppailemme edelleen palkkionalennusten perumiseksi ja lähettien työolosuhteiden parantamiseksi, sillä lähetit kantavat suurimmat taloudelliset ja fyysiset riskit vaarallisessa ja vaativassa työssään. Ruoan kuljetus, lähettien päivittäinen työ, muodostaa alustayritysten kuten Woltin ja Foodoran selkärangan, mutta lähetit ovat näissä yrityksissä ainoat, joilla ei ole edes perustavanlaatuisia työntekijän oikeuksia. Tämän vuoksi me kampanjoimme ja jatkamme järjestäytymistä.
Solidaarisuudella,
Tuomas Tammisto
tutkija ja lähetti