AY-aktiivi Matti Mamian huomioita alustataloudesta

In English / Facebook

Foodoran ja Woltin ruokalähetit ovat etulinjassa, kun yhteiskunnassa käydään kamppailua työn teettämisen uusista tavoista ja varsinaisen työsuoritteen tekijän asemasta ja oikeuksista. Alustataloutta käytetään myös mm. kotisiivouksessa, henkilökohtaisessa avustamisessa, sanomalehtien jakelussa ja myös teollisuudessa. Yhdistävänä tekijänä on työn teettäjän pyrkimys määrätä alustataloustyöntekijälle työntekijän velvollisuudet ja samalla laittaa tämä kantamaan yrittäjän riskit. Eläkettä ei kerry, sosiaaliturvaa tai vakuutuksia ei ole, eikä myöskään vuosi- tai sairauslomia. Alustaritys pääsee siis noukkimaan kirsikat kakun päältä ja työsuoritteen tekijä on täysin heidän armoillaan ilman työntekijälle kuuluvaa suojaa.

Alustatyöntekijän on todella haastavaa ryhtyä vaatimaan parannuksia palkkioihin tai työn tekemisen ehtoihin tai tylipäätään olla kriittinen työn teettäjää kohtaan. Kun suojana ei ole työsopimusta tai työelämän lakeja, voidaan työt lakkauttaa ilman mitään perusteita. Palkkiot voidaan vaikka puolittaa pelkällä ilmoituksella, tästäkään ei tarvitse käydä mitään neuvotteluja työntekijöiden kanssa. Heitähän ei ole – siis työntekijöitä – vaan on joukkko yksityisyrittäjiä. Yrittäjyydestä puhuminen esim. Woltin ja Foodoran tapauksissa on lähinnä irvokasta, sillä lähetit tekevät työtä johdon valvonnan alaisina näiden määrittelemillä ehdoilla ja työvuorolistojen mukaisesti siinä missä kuka tahansa työntekijä. Itse asiassa harvojen työntekijöidenkään työsuoritteita valvotaan niin tarkasti kuin ruokalähettien. Kirjauduttuasi järjestelmään, on työnteettäjän tioedossa jatkuvasti missä olet ja mitä teet. Lähettejä myös pisteytetään sen mukaan, miten nopeasti toimitus ravitsemusliikkeestä asiakkaalle tapajhtuu. Pisteytysjärjestelmä, joka sijoittaa lähetin tiettyyn kategoriaan, reagoi myös sairaustapauksiin ja tekemättömien työvuorojen määrään. Tällaiset johtavat aina algoritimin avulla tapahtuvaan alenemaan pisteytyksessä. Huonompaan kategoriaan pudonneelle ei enää tarjota ns. hyviä keikkoja, joissa ateria on mahdollista kuljettaa nopeasti ravintolasta asiakkaalle.

Pisteytysjärjestelmän tärkein tarkoitus lienee saada työsuoritteiden tekijät keskittymään kilpailemaan keskenään siitä, kuka saa parhaat kuljetukset itselleen. Tällä yritys välttyy usein kritiikiltä, vaikka sen tekemät päätökset olisivat kuinka epäoikeudenmukaisia tahansa. Lähetit näkevät harvoin toisiaan ja heillä on vielä harvemmin tilaisuus keskekustella keskenään työhön liityvistä asioista ilman esimiesten valvontaa. Tämä taas palvelee yrityksen tarpeita hyvin, koska ilman työyhteisöä ja sen kollektiivista voimaa työvoima harvoin kykenee organisoimaan merkittävää vastarintaa tai edes keskustelemaan sellaisen mahdollisuudesta.

Tässäkö on tulevien työmarkkinoiden yleisin malli teettää työtä? Jos itse olisin kapitalisti ja tahtoisin menestyä markkinoilla, pyrkisin taatusti hyödyntämään järjestelmää, jolla vanhat työehtosopimuksiin ja työntekijää suojaaviin lakeihin perustuvat esteet saa kierrettyä. Sivutuotteena koko vanha perinteinen ammattiyhdistysliike ajautuu hiljalleen marginaaliin, koska alustataloudessa “yrittäjä-kumppanin” etuja ei perinteisin keinoin voi valvoa – koska ei ole etuja mitä valvoa. Vaikka jossain SLUSH -tapahtumassa jokin uusi alustatalouspohjainen innovaatio voikin olla niin hip ja cool, että jopa valtiomiestason toimijat voivat niistä hetkeksi mennä sekaisin, on kyse usein satoja vuosia vanhasta ajatuksesta: kapitalismin kyky uusiutua ja löytää lisää väyliä ja porsaanreikiä, joiden avulla yrityksen voitot voi maksimoida on vaikuttava. Silti kyse on siitä mistä ennenkin; voiton tuottamisesta osakkeenomistajille.

Toivoa kuitenkin on. Eri puolilla Eurooppaa alustataloudessa työskentelevät ja ennen kaikkea ruokalähetteinä toimivat freelancerit ovat ryhtyneet itse organisoitumaan ja lähteneet julkisesti vaatimaan oikeuksiaan. Suomessa Justice4couriers -ryhmä aloitti syksyllä 2018 kampanjoinnin Foodora -yhtiötä vastaan vaatien mm. aiemmin kesällä tehtyjen palkkioden leikkausten perumista, taukotiloja läheteille, läpinäkyvyyttä palkkioiden maksujen perusteisiin sekä lähetille mahdollisuutta solmia yrityksen kanssa työsopimus jos tämä sellaisen haluaa. Kampanja sai heti valtavasti näkyvyyttä eri medioissa, mutta Foodora ei tähän päivään mennessä ole vastannut mitään heille esitteittyihin selkeisiin vaatimuksiin eikä muutenkaan ole suostunut keskustelemaan kampanjan kanssa suoraan lainkaan. Näyttää siltä, että Foodoran valitsema strategia tulee yhtiölle kalliiksi. Vastikään myös Woltille on esitetty pyyntö neuvotella kampanjan edustajien kanssa.

Työntekijän ja yrittäjän eroavaisuuksia tullaan varmasti lähivuosina puimaan Suomessa myös oikeudessa kuten on tehty monissa muissakin maissa. Tämä on hyvä asia, mutta ei lohduta freelanceria joka tällä hetkellä kituuttaa toimeentulon rajamailla, epävarmuudessa ja vailla minkäänlaista edunvalvontaa. Oikeusprosessi voi kestää useita vuosia varsinkin, jos asiaa käsitellään eri oikeusasteissa.

En näe muuta keinoa saada parannnuksia aikaan kuin jatkaa organisoitumista ja levittää sitä muillekin aloille, joilla vastaavaa pakkoyrittäjyyttä käytetään. Vaikka on riski tulla omilla kasvoillaan ja nimellään julkisuuteen puhumaan alan ongelmista, pienenee se sitä mukaa, mitä enemmän samassa asemassa olevia saadaan liikkeelle. Solidaarisuuden osoitukset muiden alojen työtaisteluja ja kamppailuita kohtaan saavat aikaan sen, että tukea on helpompi saada myös itse kun sitä tarvitsee. Perinteinen ay-liike ja monenkirjava joukko aktivisteja tekisi suuren palveluksen ryhtymällä avoimesti ja kovaan ääneen tukemaan Justice4couriers -kampanjaa. Julisteiden levitys, yritysten boikotointi kunnes nämä lupaavat muuttaa toimintatapojaan, mielenosoitukset, tukikeikat, kampanjan tiedotteiden jakaminen somessa…Keinoja riittää kun on tahtoa.

Kaikkien maiden pakkoyrittäjät – liittykää yhteen! Don`t moan, organize!

Matti Mamia on JHL:n aluetoimitsija, Vastavoima ry:n jäsen sekä Justice4Couriers-kampanjan aktiivi

Leave a Reply

Your email address will not be published.