Kuinka lähettejä valvotaan vuorojen aikana

In English / Facebook

Olemme moneen otteeseen todenneet, että pääasiallinen ongelma Foodoran ja Woltin lähettien kannalta on se, että heillä ei ole työsopimuksia, vaan työ tehdään freelancereina toimeksiantosopimuksilla. Kuten olemme aiemmin todenneet, tämä järjestely siirtää yrittäjäriskin työntekijälle ja auttaa työnantajaa kiertämään lakisääteisiä velvollisuuksiaan.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että Foodoran ja Woltin lähetit maksavat saamastaan palkkiosta itse työnsä sivukulut, kuten eläkkeet, mahdolliset vakuutukset, työvälineensä sekä ajoneuvojen ylläpidon. Työkäytössä olevan polkupyörän ylläpito on iso kuluerä, puhumattakaan autosta ja polttoaineesta. Freelancereina läheteillä ei ole myöskään oikeutta sairaslomaan, heillä ei ole minkäänlaista irtisanomissuojaa tai -aikaa ja heidän palkkioitaan voi alentaa yksipuolisella ilmoituksella—kuten sekä Foodora ja Wolt ovat tehneet.

Molemmat yritykset perustelevat freelancer-sopimuksia “joustavuudella” ja väittävät, että tämä hyödyttää lähettejä, jotka saavat työskennellä vapaasti ja joiden ei tarvitse sitoutua kiinteisiin viikkotunteihin. Tässä perustelussa on kaksi virhettä: ensinnäkin, joustavuus ja työsopimuksen tuoma turva eivät sulje toisiaan pois, ja toiseksi, vapaus ei toteudu lähetin työssä. Tässä kirjoituksessa selitämme miksi.

Jousto, jossa työn suorittajan ei tarvitse sitoutua tekemään, eikä työn ostajan tarvitse sitoutua tarjoamaan tiettyä määrää työtunteja, on toteutettavissa nollatunti- ja tarvittaessa töihin -sopimuksilla. Tällaiset järjestelyt ovat tyypillisiä esimerkiksi kaupan alalla, jossa vuoroja voidaan tarjota hyvinkin nopealla varoitusajalla, eikä työntekijän ole pakko ottaa niitä vastaan. Näin jousto, jonka Foodora ja Wolt sanovat hyödyttävän erityisesti nuoria ja opiskelijoita, toteutuu. Samalla toteutuuu myös työntekijän vähimmäisturva: työnantaja maksaa työn sivukulut, työntekijällä on mahdollisuus sairaslomaan ja hänellä on tarvittavat vakuutukset. Toisin sanoen, työnantaja kantaa vähimmäisvastuun työntekijöistään. Foodora ja Wolt eivät halua kantaa tätä vastuuta, vaan säästää näistä kustannuksista siirtämällä ne lähettien itsensä maksettaviksi.

Freelancer-sopimuksia perustellaan myös vapaudella tehdä työtä itsenäisesti. Aito itsensätyöllistäjä valitsee milloin, ja miten, hän työnsä tekee. Sen sijaan Foodoran ja Woltin lähetit ovat työvuorojensa aikana tiukassa ajojärjestelijöiden ohjeistuksessa. Työvuoron aikana lähetti ei voi kieltäytyä tilauksista, jotka yrityksen ajojärjestelijät (ihmiset tai algoritmi) hänelle antavat. Taukoja pitää erikseen pyytää ajojärjestelijöiltä, jotka myöntävät niitä tilanteen mukaan. Esimerkiksi oheisessa kuvakaappauksessa Foodoran ajojärjestelijä kertoo lähetille, että hänen on pidettävä ruokataukonsa myöhemmin. Myös Woltilla ajojärjestelijät seuraavat erittäin tarkasti lähetin sijaintia ja ohjeistaa minne lähetin pitää mennä odottamaan.

Eräs Woltin lähetti kertoi, että seuranta on jopa niin tarkkaa, että kun useampi lähetti odotti tilauksia samassa paikassa, soitti ajojärjestelijä ja kysyi onko heillä kokous ja että lähettien pitäisi hajaantua eri suuntiin. Foodora puolestaan kieltää lähettejään esimerkiksi tupakoimasta, koska se on “brändi-ilmeen” vastaista. Tämä ei ole itsensätyöllistäjän vapautta, vaan työn tekemistä epäitsenäisessä asemassa toisen johdolla, eli työsuhteen tunnusmerkit täyttävä asetelma.

“Joustavuus” Foodoran ja Woltin tapauksessa tarkoittaa vain sitä, että lähetit joutuvat toimimaan kuten työntekijät ilman työntekijöiden oikeuksia, kun taas yritykset siirtävät yrittäjäriskin ja työn sivukulut läheteille, mutta eivät salli näille todellisten itsensätyöllistäjien vapauksia.

Leave a Reply

Your email address will not be published.